Iloinen ylläri

Järjestin täällä blogissa ja Toinen Toistan Facebook-sivuilla syyskuussa mukaan liittyneiden kesken Iloisen ylläripalkintoarvonnan. Arpaonni osui Salla Finlow-Batesin kohdalle. Paketti lähtee lähipäivinä siis siihen suuntaan!

Tuostapa tulinkin ajatelleeksi, että jotta tällä blogilla olisi jotain muutakin virkaa kuin vain itsekseni täällä päämäärättömästi höpöttelyä, ehkä voisin ottaa joka viikko jonkin teeman. Ja tällä viikolla teemana olisi koko viikon "Iloinen ylläri". Voisinhan näet yllätellä vaikka ystäviäni ja läheisiäni ihan muuten vainkin.

Yllätyksen ei aina tarvitse olla materiaalinen. Joskus hyvä maailmanparantelukeskustelu on parasta mitä olla voi. Tai jos joku naapuri avaa roskiksen oven (ja vieläpä roskalaatikon kannen), kun sinulla on sekä roskapussi, biojätelaatikko että juuri jokiseneväsmäisesti levähtävä lehtikasa kainalossa. Tai leikit lasten kanssa menevät ihan mahtavasti.

Monesti jo pelkät hyvät tavat tuottavat iloisen yllätyksen. Kuulumisten kysely ja vastausten kuuntelu. Kiitos, anteeksi ja ole hyvä.

Iloinen yllättäminen ei maksa paljon. Mutta iloisella yllätyksellä jaksaa pitkään. Ja ehkä iloisesti yllättynyt jaksaa yllättää iloisesti myös jonkun toisen, joka taas jonkun toisen, jne.

Tuunausta

Ehdimme pari vuotta sitten nukkua uudessa kodissamme kaksi yötä ennen kuin tytöt syntyivät. Ehkäpä melko päällekkäisestä ajoituksesta johtuen monikin tavara hakee kodissamme vielä lopullista sijoituspaikkaansa - ja toisaalta monikin tavara on vielä hakusessa.

Yksi pitkäaikainen väliaikaisratkaisu on ollut laavalampun pahvilaatikko, joka on täynnä yksittäisiä ainakin kymmenen vuotta vanhoja valokuvia. Sohvan ja pianon väliin sijoitettu laatikko on toiminut vartijana tyttöjen ja jalkalampun välillä.

Eilen sain vihdoin aikaiseksi laatikon maastouttamisen. Ja sehän kävi näin.

Laatikko.

Reunusten roudariteippaus.

Vanhan tuolinpäällisen roudariteippaus.

Vanhan mokkatakin tikkisisuksen niittipyssytys.

Ulkoilutauko.

Yksinäisen kangastabletin ja vanhan mokkatakin hihojen muotoonompelu.

Oli hauska ja hyödyllinen projekti! Siitäkin hyvä, että sain käytettyä siihen sekä tuon kivan yksinäisen kangastabletin että vanhan mokkatakkini jämät (takista tein siis ensin pojalle Han Solon liivin, tietysti). Suosittelen!


P.S Vielä ehtii ilmoittautua mukaan syyskuun kilpailuun! Tule mukaan Toinen toistan Facebook-sivuille, niin osallistut kivan yllärilahjan arvontaan (ai miten niin käytän lahjontaa?).


------------------------------------

TUNING

Almost two years ago, we got to sleep only two nights in our new home before the girls were born. Maybe because of the "over-booking" of time many things in our house looks for their final destination - and we're looking after many things.

One longterm temporary solution has been the cardboard box of a lava lamp which is filled with at least 10 years old photos. The box, placed between the sofa and the piano, has served as a guardian between the girls and the floor lamp.


Yesterday I finally got the box camouflaged. And this is how it happened.

The box.
Roadie-taping the edges.
Roadie-taping an old chair-cushion.
Stapleing the quilted inside of my old suede jacket.
Outdoor activities.
Shape-sewing a lonely cloth tablet and the sleeves of my old suede jacket.

What a fun and useful project it was! It felt great to get to use the nice cloth tablet and the rest of my old suede jacket into it (first I used my jacket to make a Han Solo vest to my son, of course). I recommend some tuning to everyone!


P.S  It's not too late to enter to the September's competition! Come and join us in the Each Other's Facebook page, and you'll participate in the lottery of a nice surprise gift (using bribery? Not me). 

 

Perhekummi

Kävin eilen ystäväni kanssa katsomassa Peter Franzénin käsikirjoittaman ja ohjaaman Tumman veden päällä. Hyvä oli kirja ja leffa myös. Elokuva onnistui tuomaan lapsen näkökulman hyvin esiin. Ne pienet tuntosarvet, jotka lapselle voi kasvaa; jotka saavat aistimaan tunnelmanmuutoksen hienoimmatkin sävyt; jotka saavat koko vartalon jännittymään ja pään surisemaan. Elokuva painotti myös turvallisen aikuisen tärkeyttä. Sitä, että jokaisella olisi joku, johon voisi luottaa; joku joka saa kylmänkin lämpimäksi.      

Elokuvaillan tarjosi Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jonka Perhekummi-kampanjassa ystäväni on mukana. Perhekummi tarjoaa siis vertaistukea sellaista tarvitsevalle. Aikuista korvaa ja mielipiteenvaihtoa ihan normaaleista perhearjen asioista.

Sellaistahan voisi luulla löytävänsä myös leikkipuistoista. Siellähän käy vanhempia lastensa kanssa, kaikilla oma arki pyöritettävänään, yhtymäkohtiakin luulisi löytyvän. Mutta ei. Tutustuminen ei vain ole niin helppoa. Melko usein äidit ovat jo löytäneet piirinsä, juttelevat keskenään hiekkalaatikon laidalla. Ellei ole ekstromorttivertti, niin siihen piiriin on melkoisen vaikea päästä mukaan. Kaduilla käveleviä yksittäisiä äitejäkään ei ole soveliasta pysäyttää välikausivaatetusongelmia ratkaistakseen. 

Olisipa mainiota, jos äidit ja/tai isät, jotka haluaisivat, että heidän kanssaan voisi jutella, kantaisivat jonkinlaista positiivisluonteista tunnusta vaatteissaan. Vähän niinkuin ne vihreät info-piste-liivit, joita kaupunkioppaat käyttävät. Vähän niinkuin vaaleanpunainen neilikka rintapielessä. Vähän niin kuin S-kirjain Teräsmiehen rinnassa!

------------------------

FAMILY GODPARENT

Yesterday I went to see Peter Franzén's new film "Over the dark water" with my friend. It was a good book and so was the film, too. It showed the child's perspective really well. Those little antennas that kids can grow; that ables them to sense the tiniest mood changes; that get the whole body to tense and the head to buzz. The movie emphasized also the importance of a secure adult. That everybody should have someone to trust to, someone who could make the cold turn to warm.

The movie was provided by Mannerheim League for Child Welfare in which's Family Godparent campaing my friend is. The family godparent offers help and support for people in need. An adult ear and opinion exchange about normal family stuff.

You could think that you could find that kind of contact from the playground already. Parents go there with their kids, and they all have their weekday to run, so you could think you'd find something in common. But no. Getting to know someone just isn't that easy. Pretty often the moms have found their circle already, the other moms they talk to around the sandbox. Unless your extraextrovert it isn't that easy to get into that circle. It isn't quite appropriate to stop a mom walking the streets to ask her opinion on the overall-clothing-problem either.

Wouldn't it be superb if moms or/and dads that would like to be spoken to, would wear somekind of a positive sign on their clothes? Like the green info banners that the city guides have. Or like a pink carnation on your bosom. Or like the letter S on the Superman's chest!  

Mietintämyssy

Kun aloin tehdä Toinen toista -juttuja, ajattelin että olisipa kiva, jos sen kautta tai sen ympärille saisi jonkinlaisen yhteisön, missä voisi kätevästi kierrättää itselle tarpeettomia, mutta toisille mahdollisesti tarpeellisia tavaroita. Lapsiperheessä tavaroita kun kuitenkin kertyy ja milloin ne ovat ajankohtaisia milloin eivät ja sitten taas tarvitaankin jotain toista ja sitä varten olisi ihan kiva olla vähän rahaakin. Ja olisihan se yleishyödyllistäkin kaikkien kannalta, ja testattua hintalaatua. 

Niin että mie nyt laittaisin tätäkin kautta myyntiin meidän kaksi pinnasänkyämme. Toinen Brion puunvärinen, toinen valkoinen barcelonalainen. Tytöt eivät niissä hirmusti nukkuneet, kun halusivat tuhista vieressäni, edelleenkin. Mutta hyvät ovat, esikoinen ne aikoinaan testasi. Siistit ja hyväkuntoiset ovat edelleenkin.

Reiman musta toppahaalari, koko 74 cm. MENI VAUVAKASSIKERÄYKSEN MUKANA SORTAVALAAN.

Eisbärchenin tummansinisenharmaa lämpöpussi, jonka voi valjastaa myös turvakaukaloon tai vaunuihin. MYYTY!

Ja suklaanruskea, M-kokoinen MaM Coat -kantotakki.

Jos koet jonkin yllämainituista itsellesi ajankohtaisen hyödylliseksi, otahan yhteyttä.

Jatkamme mietintöjä yhteisön kehittämiseksi.

-------------------------------

THINKING CAP

When I started making these Each Other stuff, I thought how nice it would be to gather some kind of group around us where you could recycle things that were useless to yourself but possibly useful to others. Families with children build up with things that are sometimes up-to-date and sometimes not, and then you need something else and it would be nice to have some money for that, too. And it would also be the public good for everyone - and tested quality-price ratio.

So, I could put our two baby cots on sale in here, too. The one is wooden coloured Brio cot, the other a white barcelonian. The girls didn't sleep in them quite much 'cause they wanted to snivel beside me, still do. But the cots are good, our first one tested them. Neat and fit, still.

If you see something useful to you on the above, contact me.

We'll keep on thinking forms to develop the community.

 

Piiri

Olen kahden päivän aikana leiponut yhden vuohenjuustoleivän, kuusitoista croissanttia ja kaksi perusvuokaleipää. Ja tarpeet bataattikeittoon on ostettu. Jos alkaisin sellaiseksi leipäkeittoilijaksi. Olisipa hauskaa, jos olisi sellainen lähiruokapiiri, jolle toimittaisin aina aamuisin tuoretta leipää. Ei muttahei, voisinhan tehdä sitä jo nyt, eikös ystävät olisi mainioita lähiruokapiiriläisiä!

Nojuu.

Kirjaa saa täten myös kirjakaupoista (jotka tilaavat kirjan Kirjavälitykseltä, joka tilaa sen minulta - ja jokainen välikäsi lisää tilaukseen toki omat lisänsä). Joistain Akateemisista saattaa kirjaa löytyä jopa hyllystä. 

-------------------------------

GROUP 

During two days I've baked one goat-cheese-bread, 16 croissants and two basic breads. And I've bought the ingredients to sweet potato soup. If I was to become a bread-soupist. It would be fun to have a local food group to whom I would bring fresh bread every day. But hey, I could do that already, aren't friends the best local food groupies!

Oh well.

The book can now be ordered from the bookstores, too (who will order the book from Kirjavälitys who will order it from me - and everyone adds their own bonus to the sum, of course). Some Akateeminen Kirjakauppa will have the book in shelfs, even.

Aarteet

Odottaessani kaksosiani tunnetila oli välillä epäileväinen; kasvaako kohdussani todellakin - ei yksi vaan - KAKSI pienokaista? Rakenneultran jälkeen uskalsin ripustaa kaulaani bola-korun, jonka olin hankkinut esikoista odottaessani. Bolan helähdys oli kuin hymy vauvoilta - täällä ollaan.

Tein itse Toinen toista -korun. Kuvassa on kaksostemme kädet, käsi kädessä, A- ja B -vauvamerkittyinä. Korussa on myös kaksi helähtelevää tiukua - kaksi hymyä kahdelta pienokaiselta.

Korun koko 2,5 cm x 2,0 cm
Koru on mahdollista saada myös valitsemallasi omalla kuvalla.
Tilaukset: annemuhonen[at]gmail.com



----------------------------------

PRECIOUS

When I was expecting my twins, I felt time to time a bit suspicious; am I really carrying - not only one but - TWO little ones? After the second ultrasound I started wearing a bola I had bought when I was pregnant with my first one. A tinging sound from the bola was like a smile from the babies - here we really are.

I made Each other jewel myself. In the picture there's our twins helding each others hands, around their wrists the bracelets to tell them apart. The jewel has also two bells - two smiles from two babies.

Jewel size 2,5 cm x 2,0 cm
It's also possible to order the jewel with your own picture.
Orders: annemuhonen[at]gmail.com

Mietintö

Toinen toista -kirjasta tuntuu unohtuneen yksi tärkeä vaiva: selkäsärky. Loppuraskaudessa maha painaa jo sen verran, että viimeistään silloin pienemmätkin kävelyretket tuntuvat käyvän selän päälle. Joillain selkäsärky saattaa jatkua muutaman kuukauden synnytyksen jälkeenkin. 

Tukivyöt auttavat toisia, toisilla ne taas saavat aikaa supistuksia. Itsellä ainakin tuntui jo yksösesikoisen kanssa, että tukivyöstä ei oikein tykätty - siellä mahan sisäpuolellakaan. Tukivyötä kannattaa kuitenkin kokeilla. Itse sain terveysaseman fysioterapian osastolta pari erikokoista tukivyötä lainaan, joten ainakaan rahaa ei mennyt testauksessa hukkaan.

Mietityttääkö sinua kaksosodotuksessa jokin tietty asia? Kerro mietteistäsi kommenttilaatikossa tai Toinen toista -fb-sivulla, niin otetaan yhdessä selvää vastauksista.

---------------------------------

PONDERING

The Each other book seems to lack one important  discomfort: back-ache. At the end of the pregnancy the belly will weigh so much that the even tiniest walks will make your back hurt. Some will suffer from back-ache a few months after the birth, too.

Support-belts will help others, and others may get contractions because of it. When I was pregnant with my first child we didn't quite like it - that was the opinion inside the womb, too. But you sure can give the support-belt a try. I borrowed two different size support-belts from my local healthcare center, so the tryout didn't even cost money.

Do you have questions about twin pregnancy? Please, let me know about your thoughts in the comment box or in the Each Other fb site, and let's get some answers together.

Kaveri

Kun aloin tehdä Toinen toista -kirjaa, halusin että siitä tulisi kaverillinen. Että se voisi toimia lukijalle kaverina, jolle voi kertoa niistä pelottavistakin tuntemuksista, mitä kaksosten odotus tuo tullessaan: Onko molemmilla vauvoilla kaikki hyvin; kasvavatko he tasatahtiin; pysyvätkö molemmat mukana.

Silloin tällöin esimerkiksi kaupassa tai kadulla näkee kaksosiaan vaunuissa työntelevän äidin. Mutta eihän häneltä kehtaa noin vain mennä kyselemään vinkkejä tuplaodotus tai -vauva-aikaan! Tuota uskallusta varten halusin kirjani ja sivustoni myös kehittää: että täällä tai Toinen toistan -Facebook-sivuilla odottavat tai jo tuplalapselliset vanhemmat voisivat kysyä ja vaihdella kokemuksiaan.

Siispä.

Expecting twins? Having twins? Do you want to share your knowledge? Come and join Each Other Facebook group!

Kaikkien syyskuussa tänne tai Facebook-ryhmään liittyneiden kesken arvotaan iloinen yllätyspalkinto!



------------------------------

FRIEND 

When I started making the Each Other book, I wanted it to become friendly. That it could be the reader's friend whom to tell about those frightening feelings, too, that come with expecting twins: are both babies doing fine; do they grow equally; will they both survive.

Now and a then you'll see a mother strolling with her twins in a shop or on the sidewalk. But you just can't go and ask her for tips to twin pregnancy or about twin babies, can you? For that matter I also wanted to make my book and sites: that parents with or expecting twins could ask and share their knowledge in here or in Each Other's Facebook site.

So.

Expecting twins? Having twins? Do you want to share your knowledge? Come and join Each Other Facebook group!

Everyone who joins us in here or in the Facebook group in September will attend to a lottery to win a happy surprise! 

Retki

Leppoistaminen alkoi eilen retkellä Helsingin Sarjakuvafestivaaleille. Mikäpä se on mielelle parempaa kuin sijoittaa tarkoin valitut rahansa laadukkaalle kotimaiselle sarjakuvalle, mihin saa vielä taidokkaan omistuspiirroksen.

Retkiteema jatkui tänään lähimetsässä, jonne suuntasimme pojan kanssa yhteisen uutuusharrastuksemme tiimoilta: valokuvauksen.

Toinen versio samasta retkestä. Arvaatteko kumpi on kumman? 

Leppoisa

Minä olen perusluonteeltani huolehtija. Kun oikein sille päälle satun, niin miehän huolehdin vaikka mistä. Ja mikä pahinta, jään monesti vielä mielessäni vatvomaan, että teinköhän nyt oikein vai en, ja mitäpä kaikkea siitä nyt sitten seuraa. Huooooooooooh.

Mutta. Näppäränä tyttönä laskin, että huomisesta alkaen tässä kuussa on vielä 21 päivää. Ja sehän riittää, mikäli on uskominen niihin väittämiin, jotta 21 päivässä ehtii muodostaa itselleen tavan. Niinpä mie nyt sitten yritän leppoistua kahdessakymmenessäyhdessä päivässä. Ehkä minä en sitten aina ensisijaisesti reagoi uusiin ehdotuksiin EI:llä, vaan MIKÄ ETTEI:llä.

Oletko sinä saanut opetettua itsellesi uusia tapoja kolmessa viikossa?

----------------------

COSY

I'm basicly a worrier. And I can worry about anything. The worst part is that I also tend to go through the decisions over and over again in my mind, whether I did the right thing or not and what comes of it. Pheeeeeeeeeeew.

But. As a clever girl, I counted that there's still 21 days left in this month. And that's enough if you believe in those thesis that in 21 days you can form yourself a new habit. So, I'll try to become more relaxed in twenty-one days. Maybe after that I don't react to new suggestions with NO but WHY NOT.

Have you taught yourself new habits in three weeks?  

Päivittäin

Luin kesällä Gretchen Rubinin kirjan "Happiness project". Projektiluonteisena ihmisenä minäkin ajattelin ryhtyä moiseen. Mutta hitsinvitsi, jokapäiväinen sitoutuminen onkin minulle - suorittajalle! - sittenkin vaikeaa!

Olen aina pitänyt itseäni kaava-ihmisenä. Teen asioita aina tietyllä tavalla (aamupalaksi Actimel, jogurtti, kahvia), ja suoritan projektini loppuun asti, omassa ehdottomassa aikataulussani (kirjojen on valmistuttava silloin, kun olen päättänyt).

Kuvitteluja-blogissani aloitin 365-haasteen. Ottaisin joka päivä valokuvan tai tekisin joka päivä kuvituksen. Joka päivä. Ja olenhan minä toisaalta niin tehnytkin: ottanut/tehnyt kuvan päivittäin - mutta sen raportointi blogiin ei ole ihan päivittäistä.

Ehkä sen ei tarvitsekaan olla! Höh. Itsellenihän minä tätä teen, jotta oppisin kenties sujuvammaksi kuvakertojaksi. Ja itsehän minä tiedän, laistanko laistani vai en.

Se on ehkä suurin oppiaineeni: että oppisin armollisemmaksi itselleni. Haa, kuulostaapa hienolta. Mutta siitä olisi myös se hyöty, että ehkä myös lapseni oppisivat olemaan armollisempia itselleen, eivätkä vain seuraisi minun esimerkkiäni.

Osallistunkin täten jälleen yhteen uuteen projektiin, jonka huomasin Gretchen Rubinin sivuilta. 21 päivää on jokin maaginen aika, jossa ihminen kuulemma oppii uusia tapoja (vaikka meditoimaan). Kun tiettyä asiaa toistaa JOKA PÄIVÄ, siitä muodostuu tapa. Ehkä minäkin voisin oppia uusia juttuja - vaikka itsestäni.

Mutta sitten huomasinkin, että tuo on maksullinen, enkä mie käytä luottokorttia, koska käytän vain käteistä, koska niin minä teen. Niinpä otankin oman projektini innoitteen sittenkin täältä.

Jos sinä olet sinunlainen, joka käytät luottokorttia ja osallistut tuohon sparrausprojektiin, kerrohan miten se sujuu, jooko?

--------------------------

DAILY

In the Summer I read Gretchen Rubin's "The Happiness Project". I like projects, so I decided to start my own project, too. But bummer, committing to something daily is hard for me - who am such a completer!

I've always considered myself as a rutine-human. I always make things in a certain way (Actimel, yoghurt and coffee for breakfast), and complete my projects strictly in my own timetable (the books have to be compeleted when I want them to).

In my Imaginations blog I started a 365 project. I would take or make a new pic a day. Every day. And so I've done: I've took or made a pic a day - but haven't raported it in the blog daily.

And maybe I don't have to! Doh. I do it for myself, so that I could maybe become better picture-teller. And I, myself, know if I do it properly.

Maybe that's my greatest thing to learn: to be more graceful to myself. Hah, it sounds so grand. But maybe it would also benefit my kids to be more graceful to themselves, so they wouldn't follow my lead.

So, from here on I'll participate in yet another project, that I found from Gretchen Rubin's website. 21 days seems to be a magical time during which you can learn yourself new things (for example meditate). When you repeat thing EVERY DAY, it becomes a habit. Maybe I could learn new things, too - from myself.

But then I noticed that it costs, and I don't use credit card 'cause I use cash 'cause I just do. So, I'd better take my inspiration from here.

If you are like you are, and use credit card, and join in that sparring project, let me know how it goes?

Valmis

Tein Toinen toista -kirjaa varten paljon taustatyötä, kokosin tietoa erilaisista haasteista, joita kaksosodotuksessa saattaa tulla vastaan: TTTS, raskausdiabetes, ennenaikainen synnytys. Kerron kirjassa omista kokemuksistani ja tuntemuksistani. Haastattelin kirjaa varten muutamia muita kaksosodottajia, jotka kokivat odotusaikanaan erilaisia tapahtumia.

Odotus on aina erilainen, samallakin ihmisellä. Kirjassa onkin tilaa myös lukijan omille ajatuksille. Miltä raskausviikot ja ultrakäynnit tuntuvat; kuinka vauvat ovat kasvaneet; onko jo ajateltu hoitajia mahdollisille isommille sisaruksille vuodelevon varalta? Erilaisten tehtävien kautta lukija voi käydä vuoropuhelua kirjan - minun, vertaistuen - kanssa.   

Kirja on valmistunut, painos on saapunut - se on kahvin paikka! 

Toinen toista - vertaistaidekaveri kaksosiaan odottaville
A5, 64 s., mustavalkoinen
ISBN 978-952-99600-6-4
15 euroa 

Monikko-odotus on aina riskiraskaus. Ennenaikainen synnytys, toisen sikiön kuolema, raskausdiabetes ja monet muut vaarat vaanivat kolmea sydäntä sisällään kantavaa odottajaa.

Kaksosraskaus on kuitenkin ennen kaikkea etuoikeus.

Toinen toista -kirja haluaa omalta osalaan tukea sinua tässä mielenkiintoisessa seikkailussa niin tiedon kuin vertaistuenkin avulla.

Aloitetaan!


Kirjaa voi tilata minulta suoraan (annemuhonen[at-merkki]gmail.com -> annan tilitiedot ja kun maksu näkyy tililläni, lähetän albumin sinulle pikimmiten) tai myös minkä tahansa kirjakaupan kautta (joka tilaa sen Kirjavälitykseltä, joka tilaa sen minulta).

 

Ennakkomainos

Ensi viikolla saanen tällaisen kirjan painosta.