Uhma-ahma

Uhma kuulostaa vähän niin kuin ahmalta, vähän vieraalta ja arvaamattomalta. Meillä vierailee nykyään aina välillä sellainen. Sekä pienempänä että isompana.  

Tytöt ovat leikkineet tähän asti suht sopuisasti. Kahden vuoden lähestyessä omat tavarat alkoivat olla tärkeämpiä. Kun toinen sai nimikoidusti jonkin lahjan, se myös oli hänen - ei missään nimessä siskon.

Kaksivuotislahjaksi kumpikin sai kirjan, toinen numerokirjan, toinen Muumien kellokirjan. Muumien kellokirjassa on jännät viisarit, joita kumpikin tahtoo vääntää - mutta se on vain toisen. Kun kiinnitin toisen huomion omaan numerokirjaansa, kellokirjakaksonenkin halusi katsoa sitä, mutta sehän ei tietysti käynyt päinsä - sehän oli toisen. Huuh.

Vaikka joidenkin tutkimusten mukaan kaksoset oppivat jakamaan tavaroita aiemmin kuin yksöset, omien kapistusten tärkeyttä ei voi olla huomioimatta. Eräs haastattelemani kaksonen sanoi, että heilläkin omat esineet olivat kenties tärkeämpiä kuin muilla sisaruksilla; elo on muuten niin yhteistä, niin on hyvä olla edes jotain täysin ja ainoastaan omaa.

Onneksi uhma-ahmailun lisäksi tytöt osaavat myös halata, pussata ja silitellä toisiaan. Kuten myös se kuusivuotiaskin.