Säätöä

Luulin olleeni hyvissä ajoin liikkeellä. Aloin paketoinnin jo heti joulukuun alussa. Suurin osa onkin jo paperoitu. Ne läheisimmät vain aina jäävät viime tippaan, kun "josko johonkin vielä lisäisi jotain kivaa".

Kaikki salainen turaus pitää tietysti aina hoitaa nopsasti ja ihan ihmeaikoihin, etteivät pienimmät näe (tai sotke systeemeitä, kun vievät langat ja teipit omiin leikkeihinsä).

Mutta onhan tässä vielä kuusi yötä aikaa.

Vaikkakin punainen lanka katoaa aina.
Niin kuin juuri nyt.
Justhan se oli tässäkin olevinaan.

Nyt on vain yksi, joka kaipaa huomiota. Kaksi muuta ja hännäkäs sentään leikkivät olohuoneessa tyytyväisinä Star Warsia.

Joulutarjous

Nyt TOINEN TOISTA -kirjan saapi minulta suoraan tilattuna 10 eurolla (norm. 15 euroa), sis. myös postikulut. Tarjous voimassa joulukuun loppuun asti.

Teehän tilauksesi nopsasti osoitteeseen annemuhonen[at]gmail.com, niin kirja ehtii perille vaikka joululahjaksi. 

No. Kamerani on jälleen epäluotettava itsensä; tarkentelee milloin itseään huvittaa. Pöytäkoneeni ei suostu käynnistymään. Ja kuivausrumpukin kärähti, mutta se nyt ei kuulu tähän. Nimittäin Varjo-arvontaan.

Virallinen valvoja suoritti arvonnan, josta todistusaineistoakin otettiin. Sattuneesta syystä emme kuitenkaan voi aineistoa näyttää. Siispä teidän täytyy vain luottaa sanaani.

Voittajaksi arvostautui KIKI.
Ilmoittelehan siis, minkä tyttökorun haluaisit.

Ja koska teidän kaikkien kauniit sananne lämmittivät sydäntäni, lahjomme kaikkia muita arvontaan osallistuneita Äänetön-minialppareilla. Ilmoitelkaahan tekin siis osoitteenne, niin jouluposti löytää perille. (annemuhonen (at) gmail.com).

Kiitos osallistumisesta.
Kuvia kenties myöhemmin.

Monotsygoottiset

Sivu 42 kirjasta "Toinen toista". 

Mummoni olisi tänään täyttänyt 96 vuotta, ellei olisi jäänyt 86-vuotiaaksi. Hänellä oli tapana sanoa, ettei toivoisi kaksosia edes pahimmalle vihamiehelleen. Aika oli tuolloin tietysti eri ja ukkini (olisinkohan sanonut häntä "ukiksi", "papaksi" vai "vaariksi", jos olisi saanut hänet tavata?) oli paljolti reissuhommissa, joten kodinpyörittäminen kahden vilpertin kanssa jäi pitkälti mummoni harteille. Ilman juoksevaa vettä ja sähkölämmitystä. 

Mitähän mummoni olisi sanonut nyt? 

Ihan minun

Nonni! Nyt minulla on ihan omat, ihan minunnimiset ja ihan viralliset kotisivut - kiitos maailman mainioimman isoveljen!

Ainahan ne on toki kehitysvaiheessa, mutta käypä ihmeessä kattomassa: annemuhonen.com.